4. toukokuuta 2011

Aina sama asento

Olen vuosikausia istunut samassa asennossa paikasta riippumatta. Joissain paikoissa istuma-asentoani voidaan pitää hieman outona, mutta se on ollut minulle paras tapa istua. Nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana olen joutunut toteamaan, että istumisasentoni on tainnut tulla tiensä päähän.

Eli siis olen istunut enimmäkseen siten, että vasen jalkani on takapuolen alla. Se on ollut luontaisin tapa istua kotona, koulussa, töissä ja matkustaessa eli periaatteessa kaikkialla (no, autolla ajaessa molemmat jalat ovat aina lattialla). Erityisen mukavaa on istua vasemman jalan päällä sohvalla istuessa ja villasukkia kutoessa tai tietokoneella nyhjätessä. Nyt kuitenkin vasen polveni valittaa istumisesta jatkuvalla syötöllä, vaikka olenkin istumisperiaatteitani yrittänyt muuttaa. Polvessa on nykyään leposärkyäkin, joten vanhasta istumistyylistä on päästävä KOKONAAN eroon. En vain tiedä miten se voi onnistua, koska tuntuu luonnottomalta istua molempien koipien ollessa lattialla tai oikean jalan päällä. En myöskään lyhyiden raajojeni vuoksi tykkää istua jalat ristissä.

Olen koittanut erilaisin helpotusten avulla päästä vasenta polveani kiusaavasta piinasta eroon. Ensiksi yritin vain lopettaa kokonaan, mutta se on osoittautunut täysin mahdottomaksi. Tietokoneella nyhjäyksen avuksi tosin olen keksinyt oivan kaverin:




Lasten pieni ja punainen jakkara on ostettu Kärkkäiseltä ja tarvitsen sitä myös siksi, koska lyhyet kinttuni eivät yllä tuolilta maahan saakka ja niitä on inhottava roikottaa ilmassa. Pikkuinen Poirot -kisu viihtyi myös jakkaran alla.

Nyt minun pitäisi varmaan rohkaistua vielä enemmän, jotta voin päästä inhottavasta tavasta kokonaan eroon. Täytyy varmaan ottaa käyttöön joku idioottivarma matkimistekniikka. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti