25. syyskuuta 2011
23. syyskuuta 2011
22. syyskuuta 2011
Minulle (meille) kuuluu nykyään tätä
Ensinnäkin olen lopettanut hiusteni kanssa leikkimisen ja olen tätä nykyä oikea sekapää. Oma väri puskee kauniisti juurikasvun muodossa esille ja muu pää on sekalainen vanhojen värien jäljiltä. Töissäkin pomo kysyi, että milloin henkilökorttini kuva on oikein otettu ja menin ihan hämilleni itsekin. Väitin aluksi, että viime vuoden joulukuussa, mutta sehän onkin otettu puoli vuotta sitten! Hiusten väri vissiin sitten muuttaa ihmistä aika paljon.
Toiseksi olen muuttanut eli vanhat kotikuvat ovat mennyttä historiaa. Uusi koti on vielä vaiheessa ja sen vuoksi saattekin vielä odottaa uusia kuvia. Toisaalta voisin kai vaihekuviakin laittaa, ainakin olohuoneesta.
Kolmas asia onkin se suurin asia. Luulen, että jaan sen vain kuvamuodossa kanssanne.
Toiseksi olen muuttanut eli vanhat kotikuvat ovat mennyttä historiaa. Uusi koti on vielä vaiheessa ja sen vuoksi saattekin vielä odottaa uusia kuvia. Toisaalta voisin kai vaihekuviakin laittaa, ainakin olohuoneesta.
Kolmas asia onkin se suurin asia. Luulen, että jaan sen vain kuvamuodossa kanssanne.
21. syyskuuta 2011
Haha, huijasin!
En mä ollutkaan täällä, vaikka niin toukokuussa väitinkin. Nyt ollaan jo syyskuussa ja koitan jaksaa palata linjoille. Mitään maata järisyttävää kirjoitettaa tuskin nytkään on, mutta yritetään kovasti.
24. toukokuuta 2011
Mä oon täällä taas
Loma on lusittu ja Suomessa ollaan taas. Kotona on kyllä mukava olla ja erityistä luksusta tuo oma sänky (lomasänky oli karmea!). Lomalta kuitenkin tuli tuliaisena pienoinen tauti, jota nyt poden kotona sohvan ja vessanpöntön välillä.
15. toukokuuta 2011
9. toukokuuta 2011
Mun koti
Runon alkuperää en tiedä, mutta se sopii mielestäni hyvin aiheeseen. Nyt puhutaan kodista, siis mun kodista.
Koti ei ole talo
koti on tila
koti ei ole rakennus
koti on voima
koti ei ole seinät
koti on ihmisten suhde.
Kodissa ymmärrät
kodissa tulet ymmärretyksi.
8. toukokuuta 2011
Äidille aamukahvia
Äitienpäivän kunniaksi vinkki kahvinkeittoon:
Jos jostain syystä unohdat keittää kahvia äidille, niin vetoa muistiisi...
7. toukokuuta 2011
6. toukokuuta 2011
Punainen jakkara
Löysin pienen keskustelun punaiseen jakkaraan liittyen. Kävin keskustelun vuonna 2009 pikkusiskoni kanssa.
Suvi | pleasure fused with pain. sanoo (22:40):
no helvetti, tyyppi on niin pätkä että tarvii lasten jakkaran
siili. sanoo (22:40):
syytä äitii ja iskää
Suvi | pleasure fused with pain. sanoo (22:41):
no mikset laske sitä penkkiä alemmas
siili. sanoo (22:41):
en mää yllä sit kirjottaa
Suvi | pleasure fused with pain. sanoo (22:41):
LOOL
siili. sanoo (22:44):
tosi reilua taas
Suvi | pleasure fused with pain. sanoo (22:48):
eikö ookki
siili. sanoo (22:48):
ja paskat
siili. sanoo (22:48):
ostan sulle samanlaisen synttärilahjaksi
Suvi | pleasure fused with pain. sanoo (22:40):
no helvetti, tyyppi on niin pätkä että tarvii lasten jakkaran
siili. sanoo (22:40):
syytä äitii ja iskää
Suvi | pleasure fused with pain. sanoo (22:41):
no mikset laske sitä penkkiä alemmas
siili. sanoo (22:41):
en mää yllä sit kirjottaa
Suvi | pleasure fused with pain. sanoo (22:41):
LOOL
siili. sanoo (22:44):
tosi reilua taas
Suvi | pleasure fused with pain. sanoo (22:48):
eikö ookki
siili. sanoo (22:48):
ja paskat
siili. sanoo (22:48):
ostan sulle samanlaisen synttärilahjaksi
Lakukakkua!
Se on ehkä parasta mitä tiedän. Se näyttääkin niiiin hyvältä. Se on lakujuustokakkua ja mun mieleni tekee sitä.
5. toukokuuta 2011
Työpopot
Vanhat työkenkäni ovat kuluneet loppuun ja tarvitsen uudet. Yhtä viehättäviä on kuitenkin vaikea löytää ja samanlaisia en kuitenkaan viitsi ostaa.
Uutukaisina ne näyttivät tältä:
Uutukaisina ne näyttivät tältä:
4. toukokuuta 2011
Aina sama asento
Olen vuosikausia istunut samassa asennossa paikasta riippumatta. Joissain paikoissa istuma-asentoani voidaan pitää hieman outona, mutta se on ollut minulle paras tapa istua. Nyt kuitenkin viimeisen vuoden aikana olen joutunut toteamaan, että istumisasentoni on tainnut tulla tiensä päähän.
Eli siis olen istunut enimmäkseen siten, että vasen jalkani on takapuolen alla. Se on ollut luontaisin tapa istua kotona, koulussa, töissä ja matkustaessa eli periaatteessa kaikkialla (no, autolla ajaessa molemmat jalat ovat aina lattialla). Erityisen mukavaa on istua vasemman jalan päällä sohvalla istuessa ja villasukkia kutoessa tai tietokoneella nyhjätessä. Nyt kuitenkin vasen polveni valittaa istumisesta jatkuvalla syötöllä, vaikka olenkin istumisperiaatteitani yrittänyt muuttaa. Polvessa on nykyään leposärkyäkin, joten vanhasta istumistyylistä on päästävä KOKONAAN eroon. En vain tiedä miten se voi onnistua, koska tuntuu luonnottomalta istua molempien koipien ollessa lattialla tai oikean jalan päällä. En myöskään lyhyiden raajojeni vuoksi tykkää istua jalat ristissä.
Olen koittanut erilaisin helpotusten avulla päästä vasenta polveani kiusaavasta piinasta eroon. Ensiksi yritin vain lopettaa kokonaan, mutta se on osoittautunut täysin mahdottomaksi. Tietokoneella nyhjäyksen avuksi tosin olen keksinyt oivan kaverin:
Eli siis olen istunut enimmäkseen siten, että vasen jalkani on takapuolen alla. Se on ollut luontaisin tapa istua kotona, koulussa, töissä ja matkustaessa eli periaatteessa kaikkialla (no, autolla ajaessa molemmat jalat ovat aina lattialla). Erityisen mukavaa on istua vasemman jalan päällä sohvalla istuessa ja villasukkia kutoessa tai tietokoneella nyhjätessä. Nyt kuitenkin vasen polveni valittaa istumisesta jatkuvalla syötöllä, vaikka olenkin istumisperiaatteitani yrittänyt muuttaa. Polvessa on nykyään leposärkyäkin, joten vanhasta istumistyylistä on päästävä KOKONAAN eroon. En vain tiedä miten se voi onnistua, koska tuntuu luonnottomalta istua molempien koipien ollessa lattialla tai oikean jalan päällä. En myöskään lyhyiden raajojeni vuoksi tykkää istua jalat ristissä.
Olen koittanut erilaisin helpotusten avulla päästä vasenta polveani kiusaavasta piinasta eroon. Ensiksi yritin vain lopettaa kokonaan, mutta se on osoittautunut täysin mahdottomaksi. Tietokoneella nyhjäyksen avuksi tosin olen keksinyt oivan kaverin:
Lasten pieni ja punainen jakkara on ostettu Kärkkäiseltä ja tarvitsen sitä myös siksi, koska lyhyet kinttuni eivät yllä tuolilta maahan saakka ja niitä on inhottava roikottaa ilmassa. Pikkuinen Poirot -kisu viihtyi myös jakkaran alla.
Nyt minun pitäisi varmaan rohkaistua vielä enemmän, jotta voin päästä inhottavasta tavasta kokonaan eroon. Täytyy varmaan ottaa käyttöön joku idioottivarma matkimistekniikka.
Meillä suolattiin taas banaania
Oon edelleen ihan käsi.
Meillä suolattiin eilen taas banaania; suolaa ehdittiin ripotella kolmen banaanin päälle (niitä oli yhteensä neljä). No, pesullehan ne joutivat. Onneksi banaanit eivät paljoa pesusta perusta.
Viime aikojen töppäilyjen lomassa olen huomannut kaikkia kommelluksia yhdistävän seikan. Joka kerta kun sählään jotain, niin siihen liittyy sininen värinä (sävy saattaa hieman vaihdella). Hammastahna on sinistä, suola-/sokeripurkin kannet ovat sinisiä, saippuapullo oli sininen ja kylppärin peilikaapista löytyy muutakin sinistä (yritän niitä tunkea hammasharjaani). Syyttäkäämme siis sinistä.
Meillä suolattiin eilen taas banaania; suolaa ehdittiin ripotella kolmen banaanin päälle (niitä oli yhteensä neljä). No, pesullehan ne joutivat. Onneksi banaanit eivät paljoa pesusta perusta.
Viime aikojen töppäilyjen lomassa olen huomannut kaikkia kommelluksia yhdistävän seikan. Joka kerta kun sählään jotain, niin siihen liittyy sininen värinä (sävy saattaa hieman vaihdella). Hammastahna on sinistä, suola-/sokeripurkin kannet ovat sinisiä, saippuapullo oli sininen ja kylppärin peilikaapista löytyy muutakin sinistä (yritän niitä tunkea hammasharjaani). Syyttäkäämme siis sinistä.
2. toukokuuta 2011
Kaulaosastolla
Olen viime päivinä saanut taas paljon ideoita korupuoleen liittyen, mutta materiaali uupuu vielä! Ideoita on enemmän kuin aika tai raha antaa myöten. Tähän saakka olen tehnyt enimmäkseen korvakoruja, mutta nyt olen tutustunut enemmän tuonne kaulaosastolle päin.
Kaulaosastoa odotellessa klikatkaa itsenne myös Water Lilyn puolelle.
Kaulaosastoa odotellessa klikatkaa itsenne myös Water Lilyn puolelle.
1. toukokuuta 2011
Aina myöhässä(kö)?
Nyt on vappu ja vapusta tulikin mieleeni se, että miten olen aina niin myöhässä liikkeellä. Tajuan vain yhtäkkiä, että pitäisi olla melkein valmiina ja sitten epätoivoisesti kyhään jotain nopeasti kasaan; näin kävi viimeksi eilen ja käy etenkin niinä päivinä kun on töitä.
Olin siis eilen lähdössä ystävieni kanssa ulos syömään ja siitä sitten jatkoille jonnekin. Olin aamupäivän viettänyt kotona siivoten ja sitten kävin vielä tekemässä salitreenin. Sitten nökähdin sohvalle katselemaan turhanpäiväisiä sarjoja ja huomasin kellon olevan jo ties mitä. Halusin tukkani olevan kiharalla, mutta eihän se perinteisillä konsteilla kunnolla ehtinyt kihartua (voin syyttää vain itseäni). Sitten piti suihkun ja kiharoiden lomassa viellä ehostautuakin tavallista enemmän kun oli muutakin menoa kuin työt. Kävinkin siinä tiimellyksessä ajattelemaan, että miten herään aina niin myöhään todellisuuteen. Tai ehkä se on sitä etten arkielämässä juurikaan meikkaa ripsaria ja puuterin huiskimista lukuunottamatta. Pitää kai oppia ennakoimaan paremmin.
Toisaalta minulle tulee lähes poikkeuksetta aamuisinkin kiire töihin lähtiessä. Käyn yleensä aamulla suihkussa (silloinkin kun menen töihin seitsemäksi) ja siinä pitäisi tehdä kaikkea. No, kuitenkin suihkussa menee yleensä 5-7min ja sitten juoksen vielä takaisin sänkyyn nukkumaan ja herään sillee, että saan juuri ja juuri meikattua (se ripsari ja puuteri) sekä kiskottua vaatteet päälleni. On ehkä maailman typerintä mennä aamulla suihkun jälkeen takaisin nukkumaan 10-25 minuutiksi, mutta se on ollut tapanani jo ainakin viiden vuoden ajan ja enkä siitä eroon pääse. Jotenkin ymmärrän sen, että talvella voi haluta lämmittelyä suihkun jälkeen, mutta kesällä se kuulostaa aika oudolta. Oudommaksi sen vielä tekee se, että oikeasti nukahdan suihkun jälkeen vielä. Tämän sänkypuuhailun vuoksi aamuisin tulee kiire, koska en halua muutenkin vähistä yöunistani karsia enempää pois.
En kyllä yleensä ole myöhässä mistään, vaikka heräänki todellisuuteen kovin myöhään. Tai ainakin osaan mennä töihin ajoissa ja lähteä sieltä myös ajoissa pois. Sama pätee muihinkin sovittuihin juttuihin. Olen kai vain hitaasti heräävä.
Olin siis eilen lähdössä ystävieni kanssa ulos syömään ja siitä sitten jatkoille jonnekin. Olin aamupäivän viettänyt kotona siivoten ja sitten kävin vielä tekemässä salitreenin. Sitten nökähdin sohvalle katselemaan turhanpäiväisiä sarjoja ja huomasin kellon olevan jo ties mitä. Halusin tukkani olevan kiharalla, mutta eihän se perinteisillä konsteilla kunnolla ehtinyt kihartua (voin syyttää vain itseäni). Sitten piti suihkun ja kiharoiden lomassa viellä ehostautuakin tavallista enemmän kun oli muutakin menoa kuin työt. Kävinkin siinä tiimellyksessä ajattelemaan, että miten herään aina niin myöhään todellisuuteen. Tai ehkä se on sitä etten arkielämässä juurikaan meikkaa ripsaria ja puuterin huiskimista lukuunottamatta. Pitää kai oppia ennakoimaan paremmin.
Toisaalta minulle tulee lähes poikkeuksetta aamuisinkin kiire töihin lähtiessä. Käyn yleensä aamulla suihkussa (silloinkin kun menen töihin seitsemäksi) ja siinä pitäisi tehdä kaikkea. No, kuitenkin suihkussa menee yleensä 5-7min ja sitten juoksen vielä takaisin sänkyyn nukkumaan ja herään sillee, että saan juuri ja juuri meikattua (se ripsari ja puuteri) sekä kiskottua vaatteet päälleni. On ehkä maailman typerintä mennä aamulla suihkun jälkeen takaisin nukkumaan 10-25 minuutiksi, mutta se on ollut tapanani jo ainakin viiden vuoden ajan ja enkä siitä eroon pääse. Jotenkin ymmärrän sen, että talvella voi haluta lämmittelyä suihkun jälkeen, mutta kesällä se kuulostaa aika oudolta. Oudommaksi sen vielä tekee se, että oikeasti nukahdan suihkun jälkeen vielä. Tämän sänkypuuhailun vuoksi aamuisin tulee kiire, koska en halua muutenkin vähistä yöunistani karsia enempää pois.
En kyllä yleensä ole myöhässä mistään, vaikka heräänki todellisuuteen kovin myöhään. Tai ainakin osaan mennä töihin ajoissa ja lähteä sieltä myös ajoissa pois. Sama pätee muihinkin sovittuihin juttuihin. Olen kai vain hitaasti heräävä.
20. huhtikuuta 2011
Ihan käsi
En oikein osaa sanoa mitä viime aikoina on tapahtunut, mutta iso osa asioista tuntuu menevän ihan pieleen. Tai siis itse teen ne huonosti. Olen mahdollisesti alkanut kömpelöksi. Kaikki alkoi siitä kun vahingossa laitoin hammasharjaani käsisaippuan sijaan. En nyt tietystikään ehtinyt harjaa saippuoineen suuhuni tukea, mutta runsaasta huuhtelusta huolimatta saippuan maku ei harjasta irronnut. Pesin kaksi kertaa ihan hammastahnalla(!) tämän episodin jälkeen hampaani turmentuneella harjalla ja sitten meni hermot eli kävin ostamassa uuden harjan. Saippua tosin siitäkin huolimatta kummitteli suussa vielä parisen päivää vaihdonkin jälkeen.
Tämä sotki hammasharjani.. onhan se tosin samaa väriä hammastahnan kanssa!
Sitten kaadoin töissä mehut syliini ja sain tepastella märät vaatteet päällä tovin. Toivottavasti mehu haisi edes hyvältä. Töistä tulikin mieleeni eräs toinenkin episodi, jonka myötä päädyin moppaamaan lattioiden lisäks paljon muutakin. Olin pistämässä limsapulloon korkkia takas ja sitä jääkaappiin sen myötä, mutta päädyinkin pudottamaan pullon lattialle. No, pullohan tipahti suoraan pystyyn ja suihki limsaa ympäriinsä. Lopuksi se mokoma kehtas vielä kaatuakin. Limsaa oli siis kaikkialla ja oli aika tarttua rättiin.
Tänään puolestaan suolasin banaania. Olin tekemässä mikrossa erästä herkkuani (banaanin päälle sokeria, voita ja kanelia) niin päätin sokerin tilalta laittaa suolaa. Suihkin suolaa pitkin banaania ja kävin miettii et kui paljon yks banaani voi oikein sokeria tarvita. Huomasin sokerin sijasta suihkivani suolaa. En halunnut banaanin menevän kokonaan hukkaan niin päätin pestä sen. Banaania hanan alle vaan ja puhasta tulee! Pesun jälkeen banaani pääty mikroon ja sitä kautta suuhun. Eroa tuskin olisi huomannut kukaan, mutta musta on tullu ihan käsi.
Tämä sotki hammasharjani.. onhan se tosin samaa väriä hammastahnan kanssa!
Sitten kaadoin töissä mehut syliini ja sain tepastella märät vaatteet päällä tovin. Toivottavasti mehu haisi edes hyvältä. Töistä tulikin mieleeni eräs toinenkin episodi, jonka myötä päädyin moppaamaan lattioiden lisäks paljon muutakin. Olin pistämässä limsapulloon korkkia takas ja sitä jääkaappiin sen myötä, mutta päädyinkin pudottamaan pullon lattialle. No, pullohan tipahti suoraan pystyyn ja suihki limsaa ympäriinsä. Lopuksi se mokoma kehtas vielä kaatuakin. Limsaa oli siis kaikkialla ja oli aika tarttua rättiin.
Tänään puolestaan suolasin banaania. Olin tekemässä mikrossa erästä herkkuani (banaanin päälle sokeria, voita ja kanelia) niin päätin sokerin tilalta laittaa suolaa. Suihkin suolaa pitkin banaania ja kävin miettii et kui paljon yks banaani voi oikein sokeria tarvita. Huomasin sokerin sijasta suihkivani suolaa. En halunnut banaanin menevän kokonaan hukkaan niin päätin pestä sen. Banaania hanan alle vaan ja puhasta tulee! Pesun jälkeen banaani pääty mikroon ja sitä kautta suuhun. Eroa tuskin olisi huomannut kukaan, mutta musta on tullu ihan käsi.
19. huhtikuuta 2011
2. huhtikuuta 2011
Paljon ideoita!
Tässä yövuorojen aikaan olen saanut paljon uusia ideoita askartelua ajatellen. Normaalisti olen kutonut tolkuttomat määrät villasukkia/-lapasia, mutta nyt alkaa sekin taas tympäsemään. On siis kaiketi jo aika keksiä jotain uutta. Suurempia juttuja en vielä tässä vaiheessa paljasta, mutta pian palataan asiaan blogikirppiksen muodossa.
1. huhtikuuta 2011
Alkuun innostaa...
Niin, kuten otsikossakin jo lukee niin alkuun innostaa kyllä. Ikäväkseni tämän kirjoittaminen on tammikuun jälkeen jäänyt ihan unholaan, mutta yritän parantaa tapani. Tällee aina yövuorojen aikaan löytää blogien ihmeellisen maailman ja muistaa omansakin olemassaolon.
21. tammikuuta 2011
missä se joulu viipyy?
Viime yönä oli paljon aikaa miettiä asioita ja huomasin ajattelevani joulua. Olisipa joulu jo! Minä nimittäin sain viime yönä aikaiseksi ainakin 101 kivaa joululahjaideaa ja tahtoisin niitä jo toteuttaa. Keskustelin tänää illalla aiheesta erään miekkosen kanssa ja hän oli sitä mieltä, että voinhan antaa niitä lahjoja jo nyt. Ei sellainen tietenkään käy, koska joululahjat annetaan joulukuussa eikä tammikuussa. Olen muutenkin ihmisenä sellainen, että aloitan joululahjojen valmistelun hyvissä ajoin. Veikkaan kuitenkin, että tammikuussa aloittaminen on hieman liioiteltua. Tänä vuonna parhaimmat ystäväni saivat possuja joululahjaksi:
Taidan tyytyä hieman odottelemaan...
 |
| Menneen joulun kunniaksi hirtetty kuusi. |
Taidan tyytyä hieman odottelemaan...
Tämä se on.
Tästä se sitten alkaa. Tämä on kaiken loppu. Tai näin minä ainakin kuvittelen. No en minä oikeasti tiedä mitä minä kuvittelen, nyt minä vain teen. Visio lienee kuitenkin hukassa ja täältä minä kai sitä haen. Vai voiko visioa hakea jostain? Yritän ainakin, vaikka se ehkä mahdotonta onkin. Tämä on uusi alku minulle ja visiolleni!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)